Suruvärssyjä

1.    Rauhaa kuiskivat puut, rakastamasi kodin ympärillä.

Näkemiin kuiskivat kukkaset, kiitos.  visertävät linnut, jotka

aamuisin sinua tervehtivät. Hiljaa laulaa tuuli, näkemiin.

2.   Sammuvan ruskan hehkussa, alta pitenevien varjojen.

Lähti lentoon lintu valkoinen.

Se hetken vielä viivähti ja meitä tervehti.

Jotain tuttua laulussa kuulimme, sille kättä heilautimme.

Nousi lentoon korkeaan, taivaanrannan taa.

Kotia kohti.

3.  Lähdön hetki on tässä.

Voi hyvin, edeltä mennyt.

Tervehdi puolestamme maailmankaikkeutta.

Lepo ja rauha ympäröiköön sinut.

( Eeva Kilpi)

4.  On ikävää, jota ei voi ilmaista, on kaipuuta, jota mitkään

teot eivät voi täyttää, ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta

kuin sydämen hiljaisuutta.

5.   Aurinko ei ole aurinko, jos se ei loista silmissäsi.

Sade ei ole sadetta, jos se ei kastele hiuksiasi.

6.  Olen hauras havina haapapuun, suviehtoon.

Olen liito lintusen laulusuun, sinilehtoon.

Olen tuoksu tuttava saunatien,

jota käyden sydämen pienen vien kotikehtoon.

7.   Älä seiso haudallain itkien;

En ole siellä, nuku en.

Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,

olen timantin hohde lumessa,

olen aurinko joka kultaa viljaa,

syyssade, joka putoaa hiljaa.

Kun heräät aamun hiljaisuuteen,

olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien

muuttolintujen lento,

olen öisten tähtien loiste hento.

Älä seiso haudallain itkien;

En ole siellä - kuollut en.

8.  Hiljaisuus kohoaa maasta.

Äsken askel rasahti hiukan.

Nyt nurmi nielee askeleet, ja hyvä niin.

Mikä sinne vajoaa, nousee kauniina ilmoille,

ääneti taipuu tuuleen,

vastaa auringolle lukemattomin kastepisaroin.

( Lassi Nummi)

9.  Hän, jota rakastin on poissa, poissa,

vaan lämpönsä hän jätti sydämeen.

Näen hahmon heijastuvan ikkunoissa

ja yhä kuulen äänen vaienneen.

Hän jota rakastin, käy yli sillan,

vaan sydäntäni yhä soittaa hän.

Ja aina saapuessa uuden illan

käyn hänen kanssaan halki pimeän

Hän, jota rakastin  - ei ole toista.

Sain kerran lahjan kaikkein suurimman.

En avaruuksista, en maailmoista

voi löytää toista, häntä rakastan.

(A - M Kaskinen)

10.  En tiedä mihin suuntaan tänään lähden,

en tiedä, missä ikävän on pää.

Nyt itken kaiken kaipaamani tähden.

Kun sinä lähdit, rakkaus yhä jää.

(A-M Kaskinen)

11.  Minä ajattelen sinua,

missä vain ikinä kuljen.

Syvälle, syvälle sisimpään

kuvasi rakkaan suljen.

( A-M Kaskinen)

12.  " Tiesinhän minä:

tälle tielle tulisi lopulta lähtö.

Mutta eilen en tiennyt että lähtisin tänään ".

( Narihira)

13.   Sormenpää koskettaa sormenpäätä.

Miten paljon ne ovatkaan kertoneet

toisilleen, toisistaan!

Nyt sormenpäissä pelokas väreily:

onko jo lähdön aika?

Epäröiden eroavat sormenpäät,

ja vähitellen ymmärrämme:

tällainen on viimeinen kosketus.

( Viljo Kajava)

14.  Taas valo viiltää taivaanrantaa,

se päivän yöstä erottaa.

On tullut aika pois se antaa,

jota niin paljon rakastaa.

Sen järjellä me ymmärrämme,

toinen lähtee, toinen jää,

vain pieni lapsi sisällämme

ei tahdo sitä käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,

kulje kanssa enkelin.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,

sinua paljon rakastin.

( Marcus Bäckman)

15.  Me olemme hetken heijastuksia,

välähdyksiä katoamattomasta.

Äärettömyydestä me tulimme

ja sinne me palaamme,

kun unet ovat täyttyneet

ja meidän on aika astua valoon.

( Pia Perkiö)

16.   Jossain

kirkkauden maassa kuljen.

Taakka harteita ei paina,

se on poissa.

Kukkaportin avaan,

suljen.

Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli.

Joka puu on ystäväni hymyhuuli.

Itkenkö?

Enhän toki  - ihanassa maassa.

( Einari Vuorela)

17.   Levoton on virta ja vierivä laine.

Meri yksin suuri ja meri ihanainen.

Nuku virta helmassa meren.

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.

Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.

Nuku lehti helmassa laakson.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.

Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.

Nuku tähti helmassa päivän.

( Eino Leino)

18.  Et ole ikiunessa, et ole poissa,

olet tuhat tuulta puistikossa.

Olet valon välke aallokossa,

olet timantti hankien loistossa.

Et jättänyt meitä, et ole vaiti.

Olet lintujen laulu taivaalla,

olet kuiskaus viljapellolla,

olet henkäys rakkaittesi poskella.

( Eino Leino)

19.  Iltako on tullut ihanin askelin?

Iltako sipaisi sinisellä kukalla minun

auringossa nukkuvaa sydäntäni?

Lintu on jo lähtenyt.

( Katri Vala)

20.  Rakkaat lähtevät,

jää tyhjä tila muistojen asua.

( Helena Anhava)

21.  Minä tahdon merelle uudelleen,

avomerelle pilvien luo.

Laiva uljas on ainoa toiveeni ja tähti,

joka suunnan suo; ja ruorin tempoilu,

valkoiset purjeet ja tuulen vieno soitto,

sumuharsoa meren kasvoilla ja

harmaa aamunkoitto.

( John Mansfield )

22.   Suru on se miten muistamme ilon.

Tummien puitten välissä pilkottaa auringon

valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.

( Gösta Ågren )

23.   Samoin kuin uni on onnellinen hyvin

sujuneen päivän jälkeen,

kuolema on onnellinen hyvin eletyn

elämän jälkeen.

( Leonardo da Vinci )

24.   Elämä on kuuma päivä,

kenties kuolema on viileä yö.

Elämä on matala poukama,

kenties kuolema on kirkas,

syvä vesi.

( Mika Waltari )

25.   Kaipaan kangastuksen maata:

pääskyn virttä viiripuussa,

kotikummun kultasantaa,

laituria lahden suussa,

heleätä heinärantaa.

( Eino Leino )

26.   Ei mikään voi kuolla,

ei kukat, ei tuuli,

ei rakkaus kuolla voi.

Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse

ja muualla tuuli soi.

( Aila Meriluoto)

27.   Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk' on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.

( Eino Leino )

28.   Kun kerran viimeisen suljen

nämä silmäni unista maan,

yhä ylemmäs silloinko kuljen,

yhä kauemmas nähdäkö saan.

( Yrjö Jylhä )

29.   Olen polkuni päässä,

tuhansista erään ja niitä on täynnä maa.

On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,

on painunut metsien taa.

( Aila Meriluoto )

30.   Laske rantaan, lempeä laine,

kumarru kaisla tuulinen.

Nuku, vesien syvä hiekka,

sinisty himerä pilvi.

Tuule hukkaan, tuuli uninen,

väsähdä värjyvä levä.

Hiilly, auringon iltasilmä,

kun salojen takana sataa.

Toisilla turuilla tuulet soi.

Laula laulua, öinen lintu,

itke ikäväni metsän syliin.

Pisarra maahan, illan kaste,

viihdytä, suon pehmeä villa.

Nukuta minua, tummuva nurmi,

keinuta uniin, koivikon latvus.

Laula laulua, harjun lintu,

kun salojen takana sataa.

Toisilla turuilla soitto soi.

( Iltalaulu, Saru Marttila)

31.   Säveltä hiljaisuuden

sanat ei häiritä saa.

Kirkkaus ikuisuuden

ihmistä koskettaa.

( Hilja Aaltonen )

32.   En voi sua syleillä,

en edes puhua,

kosketella kasvojasi käsin sähköisin.

Mutta aina kun näet meren yllä sumua,

muista, että se on silmistäni lähtöisin.

( Aulikki Oksanen )

33.   Kuolema ei ole runo.

Se on kolmesataa metriä loivaa ylämäkeä,

rautaportista sisään,

hiekkakäytävää ja sitten vasemmalle.

Sen osaisi unissaan, sen osaa,

avuttomuuden, joka palaa kynttilänleikillä.

( Juha Vakkuri )

34.   Nyt on laiva tullut

ja Sinun täytyy lähteä,

ja meidän rakkautemme ei voi sitoa Sinua,

eikä tuskamme pidättää Sinua.

( Kahlil Gibran )

35.  Me olemme niin kuin uni

ja niin kuin ruoho maan,

joka aamulla puhkee kukkaan

ja ehtoolla leikataan.

( Mika Waltari )

36.  Niin kuin muuttolintusen tie

taivasta kohti matka vie.

( Hilja Haahti )

37.  Kun mummot kuolevat,

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja ne humisevat lastenlastensa yllä

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.

( Eeva Kilpi )

38.  Sinä lähdit aamulla.

Et kertonut minne.

Tähdeksikö asetuit,

vai tuulenako kuiskaat puissa?

Vai olitko se häikäisevä aalto,

jonka rannalla näin?

Vaan kun kuuntelen tarkoin,

sinä sittenkin kerrot: - Teihin jäin.

39.   Lähetin lapseni elämään

kuin laivan merelle.

Ompelin purjeet,

neuvoin väylät

parhaan taitoni mukaan

-  mutta tuulille en voinut mitään.

40.   Tunsit metsät, tunsit veet,

soi sulle luonnon kanteleet.

Näit sinitaivaan ja pilvet siellä,

ne kertoivat -  olet oikealla tiellä.

41.   Hän äsken oli täällä.

Istuimme vierekkäin

ja kädet, silmät, hiukset

nuo tutut siinä näin.

Hän äsken oli täällä

kuin aina ennenkin.

Puhuimme niitä näitä.

Niin häntä rakastin.

Hän äsken oli täällä.

Jäi varjo ikkunaan.

Nyt kaikkialta etsin

vain hänen kasvojaan.

42.  Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,

saan kulkea tajoilla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun,

ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

43.   Niin aikaa mennyttä katselen ja

polkua yhteistä muistelen.

Oli kukkia varrella polun sen,

ilon, onnen sekä myös murheiden.

Niistä kaikista sidon seppeleen,

rakas, sinua kiittäen, kaivaten.

44.   Kiitos kun olit totta hetken,

nyt mun täytyy tästä jatkaa.

Vierelläni teet loppuretken, vaikka se olis kuvitelmaa.

Kun taivaan tähdet tuikkii, luokseni lentää saat,

jokaisen illan myötä,

unessa tavataan.

45,   Sua huudan tuhannesti -

pois ootko kokonaan?

Ei - jotain ikuisesti

sinusta pitää saan.

Jää jäljelle ees hiven sinusta:

muistos jää.

Kuin kalliin jalokiven

sen tahdon säilyttää.

( Kaarlo Sarkia )

46.   Näkemiin, rakkaani

maailman tuuliin.

Rakkaani näkemiin,

lennäthän uniini.

Hautaan sinut muistojen metsiin

ja peitän tähtisumuihin.

Kun sinä astut läpi vuosisatojen.

Piirrän nimesi vuorenhuippuihin

ja kerron muuttolinnuille.

Enkä viereltäni löydä sinua.

Näkemiin rakkaani

viimeiseen aamuun

rakkaani näkemiin,

hiljaisille niityille.

47.   Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään,

silti teidän olen,

lähellenne jään.

Tallettakaa menneen parhaat muistot,

muiden olla antakaa.

Kuin ennen voimissani

te minua muistakaa.

48.   Jäähyväisten hetkellä

käy suru myrskynä sisällämme.

Tuulen pauhussa kaipauksemme tuska,

sateen raskaassa juoksussa kyyneltemme virta.

Kunnes taipuu tuuli

lempeäksi kuiskaukseksi,

sammuu sade pisaroiksi seiteille

ja solisee myrskyn voima

kirkkaana purona.

Silloin kuljet kevein jaloin

tuonelan kostealla nurmella.

Täytät piinatut keuhkosi

syksyn kirpeydellä.

Ja kaukaa kuulemme kaikuna huutosi -

Minä elän!

49.   Kun noutaja niittää kypsää viljaa

ja korjaa matkaajan väsyneen.

Kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,

oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.

50.   Kun vanhuus saapui ja voimat uupui

ja kaipuu kaikesta hälveni.

Sen näki korkein ja käteen tarttui,

vei kotiin matkasta väsyneen.

51.   Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta,

min' annoit meille.

Annoit eestämme parhaintas,

siunaamme isä/äiti muistoas.

52.   Hiljaisuuden äärelle

sä miksi käyt näin varhain.

Ain sydämessäin sinusta

säilyy muisto parhain.

Hyvä paimen rakastaa

pientä, pientä karitsaa.

Kantaa, kunnes laskee sen,

helmaan Isän taivaisen.

53.   Nuku tuoksuun kukkien,

nuku lauluun lintujen.

Nuku nuoruusunelmiin,

nuku kevättoiveisiin.

54.   Äiti, minun täytyy jatkaa,

joku kutsuu kulkemaan.

Täytyy taittaa taival matkaa

vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä korkealla siintää pilvi sulavin,

siellä  - sinipilven alla - siellä olen minäkin.

Älä pelkää, tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin  -  iltatuulen hyväilyssä -  siinä olen minäkin.

55.   Unten siipisiskon tie iltaruskon maille vie.

Sylissään hän pienen kantaa,

kaiken kauniin nähdä antaa;

pilvilinnat, kukkamaat,

leikkilehdot riemukkaat.

Kotiin, milloin aamu saa,

sisko sinut kuljettaa.

56.   Ei ollut lapsonen tänne luotu,

maailman virtojen vietäviin,

vain taivaan lainaksi meille suotu,

siksi lähti kotiin taivaisiin.

57.   Eilenhän vasta katselin lasta,

haurasta, kasvavaa,

näin siivet hennot, näin ensilennot,

odotti kaunis maa.

Perhonen pieni, valaisit tieni,

aina jäät sydämeen.

Päivämme kiitää, aika pois liitää,

kohtaamme uudelleen.

58.   Onnella on sata laulua.

Sata laulua hiljaisesta illasta,

puiden varjosta huhtikuun hangella

ja lempeästä tähdestä koivun luona.

Jos aurinko ja tähdet sammuvat

ja tulee talvi ja kuolema,

eikä nauru enää soi,

silloinkin onnella on sata laulua.

59.   On paula rikki,

on lintu vapaa,

on maja purettu maallinen.

Ei enää taistot ja tuskat tapaa,

on kyynel kuivunut viimeinen.

Jos matka vaikea ollut lie,

se oli kuitenkin kotitie.

60.   Olet tähtien loisteessa,

olet valossa kuun.

Olet pisara sateessa,

tuuli oksalla puun.

Olet laulussa linnun aamun kevään,

sekä auringon nousussa aina kun herään.

Olet unessani, silmäni yöllä kun suljen

sinun kuvasi sydämessäin matkaani kuljen,

yhteisistä vuosista kiitän.

61.   Kuinka kaunis olitkaan

kun minä olin pieni ja avuton ja

sinun kasvosi ja äänesi olivat minun lohtuni.

Kuinka kaunis olitkaan kun sinä olit heikko ja avuton ja

minun kasvoni ja ääneni olivat sinun lohtusi.

Kuinka kaunis onkaan sinun muistosi.

Kuinka kaunis tuletkaan olemaan kun

Jumala sinut herättää.

62.   Me yhdessä elon polkuja nuoresta

asti teimme ja halki elämän aallokon

yhteistä purtta veimme.

Tuli päiviä ihania, onnellisia,

tuli päiviä tuskan täyttämiä.

Nämä kaikki nyt muistoissa yhteen liitän.

Sinua, rakkaani kaivaten kaikesta kiitän.

63.   Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä

me kadotamme osan itsestämme,

usein juuri parhaan osan.

64.   Herra, kädellesi painan pään,

kutsut ystäväsi lepäämään.

Käsi minut kantaa uuteen elämään,

ikirauhan antaa, valoon jää.

65.   Minne meri ja taivas kantaa,

minne aalto ja tuuli käy,

siellä nouseva aurinko hohtaa

ja sydämelles lempeän rauhan suo.

66.   Purjehdus on päättynyt,

meri huokaa rantakiviin.

Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon.

On muuton aika.

67.   Joka yö kun Sinä nukut,

me kiipeämme tähdille,

puhallamme suukkoja

Sinun poskellesi ja

lähetämme enkelin vierellesi,

sillä olemme itse vielä niin kaukana.

68.   Emme sanoa voi

- emme tahdokaan  - hän kuoli - ei,

hän lähti vaan valoisin hymyin

viittoen hän vaelsi toiselle rannalle

jättäen meidät aavistamaan miten

kauniit ovat rannat sen toisen maan.

69.   On ikävää,

jota ei voi ilmaista,

on kaipuuta,

jota mitkään teot eivät voi täyttää,

ja on rakkautta,

joka ei vaadi muuta kuin

sydämen hiljaisuutta.

70.   Unen purppurasiltaa pitkin tule,

kun kaipuu on lohduton.

Pidä kädestä kiinni silloin,

kun minulla vaikeinta on.

Ja luokses kun tulen  - milloin?

Ole vastassa minua silloin.

71.   Kauniina nauhana vuosien päivät,

helmenä jokainen muistoksi jäivät.

Elämän päivien ketju on kallis,

helmist' ei yhdenkään kadota sallis.

Lyhyet muistolauseet

72.   Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.

73.   Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

74.   Kaikki elon siteet kerran häviää, muistojen kauniit kiteet vain pysyviksi jää.

75.   Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät, kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

76.   Hyvän, iloisen ihmisen muisto  - miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.

77.   Kuin tuulen henkäys on elo tää, vain muistot kauniit jälkeen jää.

78.   On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.

79.   Värähti hiljaa välkkyvät  veet, kuiskasi korvessa tuuli. Kukkaset vaipuivat rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.

80.   Onnellinen on hän, joka painaa päänsä iänkaikkisen Isän syliin.

81.   Paikkasi on tyhjä, kaipaus suuri ja rajaton.

82.   Rauha uneen uupuneelle, matkan määrään saapuneelle.

83.   Suuri rakkaus ei tunne aikaa, ei paikkaa, ei unta eikä kuolemaa.

84.   On tuulien soitto vaiennut, ympäri soi ikityynet veet.

85.   Taivaan linnut, tuulet maan, seuraksesi sinne saat.

86.   Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.

87.   Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

88.   Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.

89.   Ajan parhaan Hyvä Paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.

90.   Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha saapunut sydämeen.

91.   Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.

92.   Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.

93.   Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.

94.   Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkeli kypsän lyhteen vei elämän Herralleen.

95.   Soi holvistossa sävel hiljainen, on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.

96.   Mitä tummempi taivas, sen kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.

97.   Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja välillä taivaan ja maan.

98.   Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yht' äkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.

99.   Nousussa päivän, laulussa sinisen linnun, siellä on matkamme määrä.

100.   Hyvistä muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

101. Tuuli puhaltaa missä tahtoo; ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.

102.  Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iänkaikkisesti. ( Psalmi 103: 15-17 )